Miksi Pyhä Birma

Birma valikoitui meidän roduksemme lähinnä luonteensa ansiosta. Birma on suht hiljainen, itsevarma, eikä stressaannu kovin herkästi. Se on sosiaalinen, leikkisä ja kekseliäs. Se nauttii seurasta, mutta osaa olla myös yksikseen, eikä ole koko aikaa vaatimassa seurustelua. Kaikki kissat ovat kuitenkin yksilöitä, rodusta riippumatta ja joukkoon mahtuu myös arempaa ja vaativampaa luonnetta.



















Olen kasvattanut koiria Kennelnimellä Fireheart vuodesta 1994 saakka, lähinnä Novascotian noutajia, vaikka pari harharekeäkin sattui silloin kasvatustyöni alkutaipaleella(yksi pentue Collieita ja yksi Puleja). Ja ihan kohtuullisella menestykselläkin. Kiinnostuneet voivat lukea lisää tuolta Fireheart linkistä. Fireheart kasvatustyöni toivottavasti jatkuu vielä, kunhan saamme taas jalostukseen sopivan nartun joskus;)

 2012 muutimme Turenkiin ja meille tuli mahdollisuus ottaa kissa. Poju tuli taloon alkuvuodesta 2013. Se oli neljän rodun sekoitus, joista yksi oli Pyhä Birma.
Poju oli uskomaton persoonallisuus. Poju ei vaan suostunut olemaan sisäkissana vaan teki kaikkensa päästäkseen vapauteen , eikä sitä voinut pitää vankinakaan.
Valjaista se karkasi kun silmä hiukan vältti. Niinpä sen kohtaloksi koitui tuo hillitön vapauden kaipuu, se jäi auton töytäisemäksi syksyllä 2016 ja jouduttiin lopettamaan. Ei kulu päivääkään ettei tämä hieno kissa kävisi mielessäni ja hillitön ikävä tuo kyyneleet yhä silmiini.

2015 kesällä meille muutti maatiaispoika Pena. Pena on sopeutunut hienosti sisäkissaksi ja se hoitaa aivan uskomattomalla tarmolla nuorinta kissaamme Pyhä Birma Kieloa.
Kun Kielo muutti meille, Pena katseli kaksi päivää että mikä se tuo on ja sitten se päätti adoptoida sen rääpäleen. Siitä lähtien nämä kaksi ovat olleet aivan erottamattomat.

Kielon tullessa meille ei alkuun ollut tavoitteena kasvatustyön aloittaminen. Mutta tämä hurmaavan kaunis ja karismaattinen kissaneiti on vakuuttanut meidät siitä että näitä pitää saada lisää;). Niinpä sitten kävin kissan kasvattaja kurssin syksyllä 2016 ja kasvattajanimekseni valikoitui Firepaw.

Tavoitteenamme on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia birmoja, ulkonäköäkään unohtamatta.
Birmoilla haasteena on maailmanlaajuisestikin kapea geenipohja, joten pyrimme yhdistelmiin joissa sukusiiosaste olisi mahdollisimman pieni.




Poju aurinko joskus 2013, kun se ei vielä ollut oppinut riisumaan valjaita